Kunta on kuntalaisia varten, ei päinvastoin

Kunnallisvaalikauden lopulla arvioidaan vaalitulosta ja pohditaan, mistä se johtuu ja missä olisi parantamisen varaa. Uusissa valtuustoryhmissä on yleensä kolmannes uusia jäseniä, ja lopuistakin puolet on nostanut äänimääräänsä vaaleissa. Näin moni siis tietää, mihin suuntaan pitää linjan tarkistukset tehdä.
Espoossa kokoomus säilytti valtuustopaikkamääränsä, ja seuraavakin paikka jäi vain kolmen äänen päähän. Silti valtakunnan tason kannatuskehityksen olisi pitänyt tuoda kaksikin uutta valtuustopaikkaa, jotka nyt näyttivät ohjautuneen perussuomalaisille. Vihreät tosin voittivat Espoossa, mutta vain ne paikat, jotka olivat neljä vuotta aiemmin hävinneet. Helsingissä kokoomus on antanut vihreille paljon enemmän tilaa poliittisella kentällä ja jäänyt itse vastaavasti suhteessa pienemmäksi.
Nuo kaksi kokoomuksen puuttuvaa paikkaa ovat itse asiassa se tärkein osviitta: nykyisillä keinoilla niitä ei saatu, vaan äänestäjät löysivät paremman tarjouksen muualta. Pitää siis ottaa ne korvat käyttöön ja kuunnella paremmin.
Kuluneella kaudella on ollut useita asioita, joissa vastakkain ovat olleet kaupungin ja kuntalaisten edut. Näissä kokoomus – tai sen enemmistö – on ollut kaupungin puolella. Ei toki yksin; huonoihinkin päätöksiin tarvitaan enemmistö.
1) Espoon sähköosakkeet myytiin Fortumille, vaikka ennen vaaleja oli toista luvattu (vaalikonevastauksetkin löytyvät edelleen netistä). Ja kuntalaisiltahan Fortum sen ostohinnan kerää, kuten tariffien noususta näkee.
2) Rantaraitista saatiin aivan turha riita, kun kaupunginhallitus ei hyväksynyt etenemistä aiemmin päätetyllä tavalla. Ison metelin jälkeen palattiin alkuperäiseen periaatteeseen: rantaraitti kulkee rannassa.
3) Tapiolaan on tuotu lisää rakentamista, alkuperäisestä poikkeavassa mittakaavassa. Rakennusoikeudesta saatu tulo on kaupungille tärkeämpi kuin Tapiolan miljöö. Keskelle Tapiolaa suunnitellaan massiivista kongressihotellia ja teatteria, vaikka aluetta koskee yleiskaavassakin kulttuuriympäristön suojelu.
4) Yleiskaavassa kavennettiin keskuspuiston viheryhteys Nuuksioon murto-osaan siitä, mitä se on maakuntakaavassa. Uudenmaan ympäristökeskuskin esitti vaatimuksen kaavan oikaisemista vastaamaan maakuntakaavaa.
5) Jäteveden puhdistamoa on härkäpäisesti ajettu Sammalvuoreen, asutuksen keskeen, vaikka Suomenojalla olisi sekä tilaa että käyttökelpoisia rakenteita ja rakennuksia. Taustalla lienee kuvitelma siitä, että hiilivoimalan ja kaupungin suurimman venesataman vierestä voisi myydä suureen hintaan houkuttelevia rantatontteja. Puhdistamon maa-alue on lisäksi saastunut, ja sen puhdistamiskustannukset voivat olla ihan mitä tahansa, kun asiaa ei ole tarkemmin tutkittu.
Metropäätöksessä kokoomuksessa oli kolme linjaa: (a) metroa ei tulisi rakentaa, koska se jää heikommaksi kuin bussijärjestelmä; (b) huonokin metro voidaan rakentaa, jos vastineeksi saadaan muut kunnat sitoutumaan Espoolle tärkeisiin tie- ja kaupunkiratahankkeisiin; (c) kyse ei ole päätöksestä joukkoliikenteestä vaan pääkaupunkiseudun yhteistyöstä. On hankala keskustella, kun jotkut perustavat kantansa rationaalisiin argumentteihin ja toiset pitävät niitä merkityksettöminä, jolloin niistä ei tarvitse keskustella.
Kokoomusta arvostetaan koulutusta korostavana puolueena. Espoossa on syntynyt miltei joka vuosi kansanliike, kun kokoomuslainen kaupunginjohtaja on julkistanut budjettiehdotuksensa, jossa koulujen resursseja kuurnitaan. Budjettineuvotteluissa sitten kokoomus on käyttänyt omat pelimarkkansa koulujen määrärahoihin, ja kriiseiltä on vältytty. Saldo tästä koukkauksesta on kuitenkin ollut kokoomukselle negatiivinen.
Kun olin 80-luvulla pari kautta kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana, meillä oli hyvä siellä hyvä tiimi. Meille muodostui yhteinen käsitys kaavoituksen moraalista. Pidimme tärkeänä, että asukkaille asemakaavassa luvattuja oikeuksia ei loukata; kaavoja ei muutettu naapureiden vahingoksi, vaikka se muuten olisi ollutkin järkevää.
Päätöksenteko voi siis perustua myös siihen, että kuntalaiset otetaan huomioon tärkeämpinä kuin kunnan rationaalinenkin kehittäminen. Takavuosina Espoo osti Suvelasta pois yhden rakentamattoman kerrostalotontin, aika kalliilla, ja muutti sen puistoksi. Kaavoitusperiaatteet kun olivat muuttuneet, ja vanhasta kaavasta olisi seurannut kohtuuttoman huonoa ympäristöä. Kaupungille kallis mutta silti inhimillinen ratkaisu.
***
Espoon kokoomusryhmä jakoi eilen luottamustehtäviä tulevalle kaudelle. Äänestyksissä toistuivat luvut 14-12 eli pienin mahdollinen enemmistö. Näin on käynyt ennenkin, joskus kolmekymmentä vuotta sitten, kun valtuustoryhmän pieni enemmistö piti ensin oman kokouksensa ja saneli sitten valinnat lopuille ryhmän jäsenille. Politiikka toimii parhaiten joukkuepelinä; jos kuitenkin osa porukasta pannaan suoraan vilttiketjuun, ei heiltä juuri voi vaatia joukkueen mukana pelaamista. - Eniten ääntä joukkuepelin ja ryhmän yhtenäisyyden puolesta piti kansanedustaja Hanna-Leena Hemming. Kaupunginvaltuuston viime kokouksessa kahdeksan kokoomuslaista lipesi ryhmän päätöksestä käsiteltäessä pääkaupunkiseudun vesihuollon yhdistämistä, minkä seurauksena asia jäi pöydälle ja Hesari sai aiheen repostella tulosta pääkirjoitussivullaan ikävähkösti ”Espoo kaatoi ämpärin”. Hemming oli yksi livenneistä. Nyt hän oli myös kampeamassa edustajatoveriaan Sanna Lauslahtea pois opetuslautakunnan puheenjohtajan paikalta, siinä onnistuen.
Jäin itse ilman lautakuntapaikkaa, mikä ei ole reilua ja oikeudenmukaista. Sain vain ns. kakkospaikan eli varajäsenyyden kaupunginhallituksessa. Aikaisemmin niille nimettiin lautakuntien puheenjohtajia, jotta he saisivat kaupunginhallituksen esityslistan. Nykyisin sekin on netissä.