Pisarakin voi olla liikaa

Helsingin ratapihan sanotaan olevan täynnä. Tämän vuoksi liikenteen kasvaessa tarvitaan uutta raidekapasiteettia eli Pisara-rata, joka kiertäisi lenkin Töölön ja Kallion alta. Hintalappu tässä vaiheessa: 250 miljoonaa.

En kuitenkaan ole yhtään vakuuttunut siitä, etteikö junia mahtuisi enemmän nykyisille kiskoille. Tehdään pieni ajatusleikki: kuvitellaan, että kaikki matkustajat Rautatieaseman ja Pasilan välillä kuljetettaisiin busseilla. Montako kaistaa tarvitaan? Yksi kumpaankin suuntaan. Ja kun raideliikenteen kapasiteetin pitäisi vielä olla suurempi kuin linja-autojen.

Ongelman syy löytyy 1800-luvulta. Kun rautateitä alkujaan rakennettiin, voitiin niille välittää informaatiota vain semaforeilla. Aluksi radat olivat yksiraiteisia, joten oli luontevaa järjestää liikenne siten, että kullekin rataosalle päästettiin yksi juna kerrallaan. Seuraavan vuoro tuli, kun koko rataosa oli vapaa.

Helsingin ratapiha näyttää toimivan tämän ajattelutavan mukaan. Se heijastuu myös poikkeustilanteisiin. Kun liikenteenohjausjärjestelmä kaatuu, ei junia voi körötellä hiljalleen seuraavalle liikennepaikalle, vaan ne pysäytetään.

Jo viime vuosituhannella kehitettiin kuitenkin laitteita, joiden avulla junaliikennettä voitaisiin ohjata aivan toisella tapaa. Jokaisessa ohjaamossa voisi olla gps ja puhelin, joiden avulla junan kulkua voitaisiin seurata ja välittää tietoa. Liikenteenohjaus pitäisi huolen siitä, että turvallisuusvälit junien välillä säilyisivät riittävinä mutta eivät ylimitoitettuina.

Metro voi ajaa automatisoinnin jälkeen 90 sekunnin välein. Tämän pitäisi riittää myös junille silloin, kun niiden nopeus ei ole korkeampi kuin metrolla. Se on alle kolmasosa nykyisestä minimivälistä.

Ja jos edellä kuvattu tekniikka tuntuu liian vaikealta, voi muistuttaa, että sitä on menestyksekkäästi käytetty jo pitkään lennonjohdossa.