Siksi ei pientaloja
Suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Pientalot ovat edullisempia rakentaa ja pitää kunnossa kuin kerrostaloja. Luonnonläheinen ympäristö on viihtyisä ja terveellinen. Ekologisesti pientaloympäristö on kestävämpi kuin kerrostaloympäristö. Palvelutkin tulevat nykyään kotiin, joten ikääntyminen ei pakota muuttamaan pois omakotiympäristöstä.
Kuntalaisten itsehallinnon odottaisikin luovan uusia mahdollisuuksia pientaloasumiseen. Käytännössä tämä on osoittautunut varsin vaikeaksi. Syynä tähän ovat sekä kaavoittajat että kunnan luottamushenkilöt, tarkemmin osa heistä. Siitä tämä tarina.
Espoo hyväksyi neljä vuotta sitten ensimmäisen asunto-ohjelmansa. Virkamiesten laatima pohjaesitys ei tuolloin kelvannut luottamushenkilöille, koska se vain totesi nykytilanteen eikä määritellyt tavoitteita muutoksille. Luottamushenkilöt kirjoittivat sitten varsinaisen ohjelman.
Uudelle valtuustokaudelle kuului ohjelman päivittäminen. Tällä kertaa virkamiesvalmistelussa oli poistettu ja lievennetty edellisen ohjelman vaatimuksia. Osa niistä palasi takaisin luottamushenkilökäsittelyssä. Tässä selkein esimerkki:
Ensimmäisessä ohjelmassa luki: ”Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne asumista koskevan suunnittelun ja päätöksenteon keskeiseksi lähtökohdaksi.” Tämähän on sikäli itsestään selvää, koska se kertoo kuntalaisten itsehallinnon perusajatuksen.
Uuden ohjelman virkamiesversiossa tätä kohtaa ei enää ollut. Se palasi neuvotteluissa takaisin laimennettuna: ”Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne huomioon asumista koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.”
Ongelma syntyi siitä, että asumistoiveiden seurannan järjestäminen on tietysti virkamiesten tehtävänä. Ei ollut seurattu, joten ei sen tuloksiakaan voitu ottaa huomioon päätöksenteossa. Jotain olisi ehkä voinut päätellä siitä, että Espoolla on muuttotappiota mm. Kirkkonummelle, Vihtiin ja Nurmijärvelle ja muuttovoittoa taas vain Helsingistä. Espoolaiset joutuvat siis ilmeisesti hakeutumaan pientalojen perässä naapurikuntiin. Tulomuuttoa koskeva seuranta kertoo, että keski- ja suurituloiset valitsevat kohteeksi keskimääräistä useammin pientaloalueen, kun taas pienituloiset ovat muuttaneet erityisesti metroradan varteen. Tätä voisi tulkita niin, että ihmiset, joilla on paremmat taloudelliset mahdollisuudet valita asuinpaikkansa, pitävät pientaloalueita parempina. Tämäkin puoltaisi pientalokaavoituksen lisäämistä, jotta pientuloisten valinnanmahdollisuudet paranisivat.
Toinen hieno ajatus ensimmäisessä ohjelmassa oli kaupunkipientalojen kaavoittaminen Espooseen. Valtuuston käsiteltäväksi ei kuitenkaan tullut yhtään asemakaavaa, jossa ne olisi mahdollistettu. En ole myöskään vireillä olevista kaavoista löytänyt sellaista. Mahdollisia paikkoja kyllä olisi.
Kaupunkipientalon tontin nimittäin löytää asemakaavasta helposti. Se ei ole kovin suuri, se sallii kaksi tai kolme kerrosta ja rakennuksen saa rakentaa kiinni naapurin rajaan. Tonttitehokkuus voi olla varsin korkea. Jos ei saa rakentaa kiinni rajaan, syntyy matemaattinen ongelma. Rakennuksen etäisyyden rajasta tulee olla vähintään neljä metriä – joita on yleensä vaikea käyttää hyödyllisesti. Jotta talo ei olisi kovin kapea, tulee tontin olla leveämpi kuin kaupunkipientalossa. Tällöin taas tonttitehokkuus johtaa siihen, että talosta tulee iso.
Asuntomarkkinoilla on muutamia selkeitä nyrkkisääntöjä. Uusien kerrostaloasuntojen keskikoko on pysytellyt pitkään 60 neliömetrin paikkeilla, kun pientaloissa on taas noustu 135 neliön paikkeille. (Nämä eivät ole aivan tuoreimpia lukuja.) Kynnys kerrostalosta pientaloon on siten aika korkea. Jos tarjolla olisi vaikkapa 70 neliömetrin pientaloja, patoutunutta kysyntää varmasti nousisi esiin. Tähän taas ei päästä, jos kaavoitetaan ns. ympärijuostavia taloja liian korkealla tonttitehokkuudella. Pientaloista tehdään tällaisilla päätöksillä turhan kalliita; jos tämä ei olisi niin älytön seuraus, sitä luulisi kaavoittajien ja päättäjien salaliitoksi pientaloasumista kohtaan.
Käytössä on vielä yksi keino pieniä pientaloja vastaan, joita nyt on esitelty uutuuksina. Asemakaavoissa vaaditaan kahta autopaikkaa jokaista pientaloasuntoa kohti – riippumatta talon koosta. Tontista joudutaan osoittamaan autopaikoiksi melko suuri osa. Ja jos halutaan rakentaa useamman pienen pientalon yhtiö, kaikki puut ainakin joudutaan kaatamaan. Vanhoilla pientaloalueilla on joskus yritetty suojella miljöötä rajoittamalla asuntojen määrää, jotta tontteja ei tarvitsisi parturoida. Yksinkertaisempi ratkaisu olisi liittää autopaikkavaatimus asunnon kokoon.
Kaavoitetuista pientalotonteista vain vähemmistö sopii omakotitonteiksi. Kaupunki säästää katujen rakentamisessa, kun samalla tontilla on suurempi joukko pientaloja. Asukkaan kannalta on eroa sillä, saako ”itsensä näköisen” talon ja oman pihan vai onko vain asunto-osakeyhtiön osakas. Kaavavarannossa ei erotella omakotitontteja muista pientalotonteista.
On toki mahdollista rakentaa pientalo käyttämättä koko rakennusoikeutta. Laajennettavuus tarjoaa joustoa asumiseen ja perhekoon muutoksille. On selvitetty, että omakotitaloissa asutaan keskimäärin 33 vuotta, kun kriteerinä pidetään hetkeä, jolloin viimeinen asuntoon sisään muuttanut lähtee sieltä. Kerrostaloasukas on samassa ajassa ehtinyt vaihtaa asuntoa viidesti (siis omistusasunnossa asuva). Omakotiasukkaiden aikahorisonttiin kuuluu, että myös seuraavaa sukupolvea ajatellaan tontin käyttöä suunniteltaessa. Tämä selittää osaltaan, miksi omakotitonttien varantoa tarvitaan paljon.
Entäpä sitten kuntalaisten itsehallinnon toimivuus kaavoituksessa – vaikuttaako kuntalaisten mielipide? Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa on tällä vaalikaudella käsitelty kuutta pientaloalueen asemakaavaa. Näistä kolme oli vanhan pientaloalueen ensimmäisiä asemakaavoja, kaksi kaupunkirakenteen sisällä olevien alueiden kaavoitusta ja kuudes taajaman reunavyöhykkeellä oleva suurempi alue.
Kaupunkisuunnittelulautakunta äänesti kaikista. Yhtä vanhaa aluetta päätettiin olla kaavoittamatta laisinkaan ja toinen vanha alue palautettiin siten, että rakennusoikeutta vähennettäisiin, vaikka käytetyt tehokkuusluvut olivat puolet normaalista. Äänestyksistä kävi ilmi myös, että lautakunnassa on kaksi jäsentä, jotka johdonmukaisesti olivat hylkäämisen, palauttamisen tai pientalotonttien vähentämisen kannalla. He edustivat vihreää liittoa. Kolmas vihreiden edustaja ei aina ollut samalla kannalla. Käydyssä keskustelussa kaikki ilmoittivat olevansa pientaloasumisen kannattajia. Olisi parempi, jos politiikassa teot ja puheet olisivat samansuuntaisia.
Tulkoon mainituksi, että myös erään osayleiskaavan yhteydessä käytiin äänestys pientaloasumisesta. Valmistelijat olivat merkinneet kolme nykyistä pientaloaluetta merkinnällä, joka tarkoitti niiden säilyttämistä, mutta jättäneet tämän maininnan pois kaavamääräyksestä. Kun lautakunnan enemmistö päätti lisätä sen turvatakseen ettei asemakaavoissa lähdetä muuttamaan niitä kerrostaloalueiksi, vihreiden edustajat äänestivät vastaan.
”Asun metsässä keskellä Espoota. Toivon, että kaikki muutkin voisivat asua yhtä hyvässä ympäristössä, ja olen pyrkinyt kankeamaan kaupungin kaavoitusta tähän suuntaan.”
Onneksi olkoon.
Tavallinen työtätekevä kansalainen tarvitsee lottovoiton voidakseen ostaa pientalon Espoosta. Rakennuskelpoisen tontin hinnat ovat alaken 200 000 euroa.
Sadoilla tuhansilla ei riitä varat edes vuokraan ilman yhteiskunnan tukea.
Saadakseen säästettyä pankin vaatiman käsirahan espoolaiseen pientaloon duunarin tulee laittaa sivuun 1000 euroa/kk noin 60-70 kuukauden ajan ja maksaa lainaa pois seuraavat 30 vuotta.
Jos nyt kuitenkin keskitettäisiin kaikki tarmo edullisen asumisen kehittämiseen kaikille asuntoa halajaville tai tarvitseville.
Kerrostaloasuntojen hinnat ovat karanneet taivaisiin suurissa asutuskeskuksissa eikä niiden vuokratasokaan häpeä maailman metropoleille.
Jotain tarttis sillekin tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tontteja olisi myynnissä enemmän, niiden hinnat olisivat alemmat.
Jos tontit olisivat pienempiä ja niillä olisi vähemmän rakennusoikeutta, ne todennäköisesti olisivat halvempia. Jos rakennuttaa itse, voi säästää jonkin verran ja saa juuri sellaisen asunnon kuin haluaa.
Asuntojen hintataso muodostuu pääosin vanhojen asuntojen kaupassa, joita on valtaosa kaupoista. Uudet asunnot hinnoitellaan jonkin verran kalliimmiksi kuin alueen vanhojen asuntojen hintataso. Asuntokaupassa molemmat osapuolet ovat aina olleet sitä mieltä, että hinta on kohtuullinen; muuten ei olisi kauppaa syntynyt. Ostaja pystyy aina löytämään halvemman suunnilleen samanlaisen asunnon, kun tinkii sijainnista.
Jos ja kun korkotaso nousee, asuntoja saa halvemmalla.
Ostimme oman tonttimme vähän alle sadalla tuhannella markalla. Alue ei ollut kovin arvostettu eikä sillä ollut asemakaavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen useasti todennut, että Suomea ei ole rakennettu ihmisille.
Kaikki ovat vain verovelvollista vaalikarjaa.
Ps. Virkamies on luontaisesti laiska ja pientalotonttien kaavoittaminen on hankalaa.
Kerrostalot taas tuodaan heille valmiina pakettina.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä kuuluuko tänne mutta, nää kaavoitusasiat Espoossa on lähinnä farssi kun edes Espoon keskusta ei ole kaikilta osin kaavoitettu.
Eihän moinen tilkkutäkki ole ollut kaupunki kun vasta rapiat 45 vuotta.
Pitkän tähtäimen suunnitelmia varmaankin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on hukannut täysin rakentamisen osaamisen.
Ennen sotia rakennetut talot ovat nousseet arvoon arvaamattomaan.
Samoin rintamiestalot puuttellista materiaaleistaan huolimatta ovat turvallinenv valinta.
Kalliilla rakennetaan ja suorastaan ylivalvonnassa sutta, hometta, rumaa ja sekundaa.
Ei ihme, että kunnallisverot on Suomessa korkeammat kuin Viron koko tuloverorasite.
Ilmoita asiaton viesti
Jouni jatkaa vihreiden vastustamista, mikäpäs siinä. Mutta mitä noihin autopaikkanormeihin tulee, olisi hyvä muistaa, että vihreät ovat johdonmukaisesti vastustaneet ja kokoomus puolustanut niitä.
Minusta autopaikkanormi voitaisiin kokonaan poistaa, tai kompromissina poistaa se ainakin omakotitaloilta. Kyllä ihmisiin pitäisi sen verran luottaa, että uskotaan heidän osaavan päättää kuinka paljon he sitä tilaa autoille tarvitsevat.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on rakennettu tuhansia vuosia ilman viranomaisvalvontaa.
Niistä rakennuksista ei ole yksikään homeessa.
Turha valvonta tuli vasta rakennuksille ja älyttömät vaatimukset vasta 50 -vuotta sitten.
Jälki tuolta ajalta on karua ja kallista.
Ilmoita asiaton viesti
Espoossa käytetään edellisen kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymää autopaikkojen laskentaperustetta, joka on tuolloin hyväksytty yksimielisesti – eli vihreät eivät ole vastustaneet. Sinänsä autopaikkanormi perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin.
Omakotitalot ovat todella sellainen poikkeustapaus, että niihin saattaisi tulla riittävä määrä autopaikkoja myös ilman normia. Jos taloja on useita samalla tontilla, rakentaja saattaisi tinkiä niistä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa varmaan tonttimaasta pulaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pääkaupungin siirto Pihtiputaalle helpottaisi tätäkin ongelmaa. Nimittäin kuin nykyisen pääkaupunkialueen asukasmäärä kasvaa, mutta pinta-ala pysyy miltei vakiona, omakotiasutukselle on vaikea löytää tilaa. Tornitaloihinhan mahtuu samalle tontille paljon enempi ihmisiä.
Eli Espoossa olisi laitettava rajat kiinni, mikäli halutaan omakotiasuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei mitään rajoja tarvitse sulkea. En ymmärrä miksi pitäisi määrätä rakentaako joku Tapiolan keskustaan omakoti- vai kerrostalon. Kukin valitsee mieleisensä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Jouni – jatka vaan tällä linjalla – mielellään voimakkaammin! En yhtään ymmärrä pientalojen kaavoittamisen vastustamista. Kyllä Espoossakin pitäisi voida toteuttaa unelmaansa omasta talosta. Asumismuoto vaikuttaa myös mielenterveyteen!
Ilmoita asiaton viesti
Turussa on ns ruotsalaistalojen alue pienine taloineen ja tontteineen ja se tuntuu riittävän monille.
Ilmoita asiaton viesti
1970 järjestettiin Tuusulan Lahelassa maan ensimmäiset asuntomessut. Siellä pidettiin myös paneeli, jossa Espoota edusti kauppalanvaltuuston puheenjohtaja dipl.ins. Antero SALMENKIVI. Kun kysyin häneltä, miksi Espoossa ei ole ainoatakaan omakotitalokaavaa, niin vastauksensa oli”Kun virkamiehet eivät kaavoita”!
Ilmoita asiaton viesti
On harmillista, että kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajan tarvitsee ryhtyä julkisesti tämänkaltaiseen valikoituun totuuteen. Lisäksi antamasi tiedot ovat vääriä: esimerkkinä nykyisestä lautakunnasta mukinoitta eteenpäinmenneestä kaavasta on Jupperi I.
Mainitsemistasi pientalokaavoista on erityisesti mainittava Soukanniemi, jossa vihreät olisivat halunneet löytää ratkaisun jossa puolet alueesta – sen pohjoisosa – olisi viety eteenpäin pieni asukastoiveita koskevin muutoksin. Kokoomuksen äänin kuitenkin kaadettiin koko kaava.
Nykyinen lautakunta on ollut toiminnassa kutakuinkin vuoden. Tänä aikana pientalojaavoja on tullut harvinaisen vähän- Niistä harvat ovat olleet vahvasti esim. ELY-keskuksen vastustamia ja myös muutoin hankalissa paikoissa. Erityisen harmillista on, että joidenkin kaavojen kanssa olisi varmasti voitu löytää sellainen yhteinen näkemys, jolla kaavojen kanssa olisi voitu päästä eteenpäin. Pelkästään edellisen lautakunnan aikana pientalokaavoja hyväksyttiin lukuisia, ja myös kaavoja, joissa pientaloja ja kerrostaloja on soviteltu samalle alueelle – tästä esimerkkinä vaikkapa Suurpelto III, jota vihreät pitivät hyvänä pientalojen sijoittuessa rauhalliselle alueelle silti melko lähellä palveluita.
Jos katsotaan lautakunnan päätöksiä koko viime vuodelta, ei vain tämän lautakunnan ajalta, sieltä löytyy mm. Saunalahdenportti, joka on valtava pientaloalue. Vihreät pitivät aluetta erinomaisena ja juuri sopivana tuolle alueelle, jossa metrolle on sen verran matkaa että tiivis rakentaminen ei ole järkevää ja alue tarjoaa luonnonläheistä rauhaa asuinalueelle. Ko. kaava venyi lähinnä siksi, että kokoomus jarrutti yhtä pientä kulmaa alueella jossa rakentumattoman kaupunkipientalon tilalle soviteltiin maltillisia kerrostaloja. (En itsekään pitänyt niitä ideaalisina, mutta en mahdottominakaan. Jo voimassaolevaan kaavaan verrattuna ero oli joka tapauksessa pieni.)
Olemme samaa mietlä siitä, että kaupunkipientaloja tulisi saada lisää. Edellämainitussa Suurpelto III-kaavassa yritimme tätä edistää, mutta valmistelu ei sitä lopulta toteuttanut. Ko. malli olisi sopinut kerrostalojen ja varsinaisten omakotitalojen rajakohtaan. Ehdotimme kaupunkipientaloja myös aiemmin esim. Niittykummun pohjoispuolella, mutta valitettavasti muut lautakunnan jäsenet eivät tätä halunneet. Tähän asti kaupunkipientaloja on valmistelussa koetettu sovitella liian syrjäisille alueille, ja sinne ne eivät sovi.
Itse kannattaisin isompaa omarakentamisen osuutta Espoossa. Se vastaa asukastoiveisiin, vaikka tonttikysyntä onkin hieman vähentynyt. Väittämäsi tilasto siitä, että hyvät veronmaksajat katoavat omakotirakentamisen perässä kehyskuntiin on sikäli osatotuus, että kehyskuntiin muutto on pääosin vähentynyt jo kymmenisen vuotta, ja viime kaudella eräs kaupunginjohtajan isoista huolista veronmaksajiin liittyen olivat ne omakotitalonsa myyneet varakkaat keski-ikäiset, jotka lasten muuton jälkeen muuttivat palvelujen ja kulttuuritarjonnan perässä Helsingin keskustaan. Tähän voi vastata vain parantamalla palveluita ja rakentamalla omakotitalojen lisäksi myös viihtyisiä keskusta-alueita.
Millään yksittäisellä asumismuodolla ei vastata kaikkiin tarpeisiin. Ja millään vuoden mittaisella tilastolla ei ole juuri relevanssia yksittäisen puolueen politiikkaan – se, että Vihreät reagoivat voimakkaammin kaavoitusvaiheessa luontoarvojen tuhoutumiseen ei pitäisi tulla yllätyksenä. Sattumalta muutamassa viime omakotikaavassa näin on ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Jupperi I oli yhden tontin kokoinen käyttötarkoituksen muutos, jonka käsitteli edellinen lautakunta maaliskuussa 2017. Ei siis nykyinen.
Soukanniemen käsittelyssä lautakunnassa oli kolme vaihtoehtoa: hyväksyminen nähtäville sellaisenaan, kaavaluonnoksen korjaaminen asukkaiden toiveiden mukaan monilta kohdin (oma ehdotukseni ja Lintusen/kok ehdotus) sekä hylkäysehdotus (sd/sd). Kumpaakaan kaavaluonnosta korjaavaa esitystä ei kannatettu eli vihreät eivät ilmaisseet, että olisivat halunneet käsitellä kaavan muutettuna. Äänestyksessä kaksi kokoomuslaista äänesti tyhjää, kaksi kaavan nähtäville panon puolesta ja olin ainoa, joka tässä päätyi hylkäyksen kannalle. Tuo toteamus ”kokoomuksen äänin kaadettiin kuitenkin koko kaava” on siten jokseenkin liioitteleva, ei minun ääneni niin paljon paina. Kaikki vihreät äänestivät kaavan hylkäämisen puolesta.
On tietysti hyvä, jos lautakunnan jäsen jälkikäteen muistelee olleensa pientalojen puolella, vaikka näin ei olisi käynytkään. Seuraava aste on, että toimii sen mukaisesti myös kokouksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä vastauksesi kertoo hyvin, mikä on ongelmana politiikassa: keskitytään siihen, että oma kanta näkyy edes jossain pöytäkirjassa riippumatta siitä, onko se hyödyllistä tai suorastaan vahingoksi kokonaisuudelle. On surullista nähdä toimintamalli, jossa tehdään esityksiä piittaamatta kannattaako edes kukaan, kunhan voi sanoa ”ilmaisseensa mielipiteensä”. On merkittävästi tehokkaampaa vaikuttamista etsiä yhteisiä näkökantoja ja pyrkiä saamaan ne läpi kuin protestimielessä esittää asioita jotka eivät vaikuta lopputulokseen. Mutta sitten on tietysti paljon vaikeampaa meuhkata omasta mielipiteestään internetissä.
Tämä ”pöytäkirjamerkintöjä metsästävä” toimintatapa on erityisen surullista monimutkaisissa asioissa (vaikkapa aiemmin keskustelussa mainittu pysäköinnin periaateohjelma) jossa käytiin kuukausia neuvotteluja ryhmien kesken. Tuolloin vihreät kompromississa luopuivat mm. omakotitalojen normin löysennyksestä – se, että siitä ei ole äänestystä kertoo siitä, että pysyimme komromississa joka on _riittävän hyvä_. Jos kompromissista lipsutaan, sen jälkeen koko kokonaisuudesta aletaan äänestämään ja kokonaisuus vesittyy. Vastaava toimintatapa koskee kaava-asioita erityisesti monimutkaisissa asioissa.
Soukanniemessä yritimme löytää järkevää, asukkaita tyydyttävä ja lautakunnan enemmistölle sopiva kompromissia. Kokouksessa vihreät nostivat useaan otteeseen esille kaavan jakamisen, mutta sille ei löytynyt kannatusta. Näin ollen päätimme, ettemme tee häviävää erillistä esitystä vaan menemme hylkäyksen mukaan, koska eteläosan gryndaus erityisesti herkillä metsäisillä kallioilla olisi ollut iso virhe.
Jupperista: tuskin yllätyit, että venyttämällä muutamia viikkoja sinun määrittelemääsi vuoden aikajaksoa löytyi erittäin helposti toisenlainen päätös. Kun sinulla kerran on aikaa käydä pöytäkirjoja läpi, kehotan käymään läpi edellisen lautakunnan päätökset neljän vuoden ajalta. Saatat yllättyä, että iso osa omakotikaavoista on vihreiden kannattamia – epäilemättä parannuksia olemme esittäneet. (Huonoja kaavoja toki emme kannata.) Lautakunnan vihreät jäsenet eivät ole siinä välissä vaihtuneet.
Ilmoita asiaton viesti
Päätöksenteko tapahtuu siten, että jokainen tekee ne esitykset, joiden haluaisi tulevan päätökseksi. Keskustelun aikana ei välttämättä synny käsitystä siitä, miten jollekin muutosehdotukselle äänestyksessä tapahtuisi. Usein on käytetty turhia puheenvuoroja vastustettaessa jotain sellaista ehdotusta, joka ei missään tapauksessa olisi tullut päätökseksi, mutta asianomainen vastustaja ei tuota tiennyt. Soukanniemenkin osalta olisi aivan hyvin saattanut käydä niin, että alue olisi jaettu kahteen osaan, jos sitä olisi ehdotettu. Siksi spekulointi sillä, miten olisi äänestetty jostain ehdotuksesta, jota kukaan ei tehnyt, on vain pelkkää spekulaatiota.
Tiedän, että edellisellä vaalikaudella lautakunnassa on ollut toiset jäsenet ja siellä on tehty toisenlaisia päätöksiä. Olen tuonut esiin vain tämän lautakunnan toiminnan, koska sen tunnen ja siinä kaikki ovat voineet vapaasti esittää omat mielipiteensä ilman, että etukäteen tehdyt diilit olisivat sitä häirinneet. Sekin on poliittinen kannanotto, kenet kukin ryhmä valitsee edustajikseen lautakuntaan tai sen puheenjohtajistoon.
Ilmoita asiaton viesti