Siksi ei pientaloja

Suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Pientalot ovat edullisempia rakentaa ja pitää kunnossa kuin kerrostaloja. Luonnonläheinen ympäristö on viihtyisä ja terveellinen. Ekologisesti pientaloympäristö on kestävämpi kuin kerrostaloympäristö. Palvelutkin tulevat nykyään kotiin, joten ikääntyminen ei pakota muuttamaan pois omakotiympäristöstä.

Kuntalaisten itsehallinnon odottaisikin luovan uusia mahdollisuuksia pientaloasumiseen. Käytännössä tämä on osoittautunut varsin vaikeaksi. Syynä tähän ovat sekä kaavoittajat että kunnan luottamushenkilöt, tarkemmin osa heistä. Siitä tämä tarina.

Espoo hyväksyi neljä vuotta sitten ensimmäisen asunto-ohjelmansa. Virkamiesten laatima pohjaesitys ei tuolloin kelvannut luottamushenkilöille, koska se vain totesi nykytilanteen eikä määritellyt tavoitteita muutoksille. Luottamushenkilöt kirjoittivat sitten varsinaisen ohjelman.

Uudelle valtuustokaudelle kuului ohjelman päivittäminen. Tällä kertaa virkamiesvalmistelussa oli poistettu ja lievennetty edellisen ohjelman vaatimuksia. Osa niistä palasi takaisin luottamushenkilökäsittelyssä. Tässä selkein esimerkki:

Ensimmäisessä ohjelmassa luki: ”Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne asumista koskevan suunnittelun ja päätöksenteon keskeiseksi lähtökohdaksi.”  Tämähän on sikäli itsestään selvää, koska se kertoo kuntalaisten itsehallinnon perusajatuksen.

Uuden ohjelman virkamiesversiossa tätä kohtaa ei enää ollut. Se palasi neuvotteluissa takaisin laimennettuna: ”Espoo seuraa asukkaiden asumistoiveita ja ottaa ne huomioon asumista koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.”

Ongelma syntyi siitä, että asumistoiveiden seurannan järjestäminen on tietysti virkamiesten tehtävänä. Ei ollut seurattu, joten ei sen tuloksiakaan voitu ottaa huomioon päätöksenteossa. Jotain olisi ehkä voinut päätellä siitä, että Espoolla on muuttotappiota mm. Kirkkonummelle, Vihtiin ja Nurmijärvelle ja muuttovoittoa taas vain Helsingistä. Espoolaiset joutuvat siis ilmeisesti hakeutumaan pientalojen perässä naapurikuntiin. Tulomuuttoa koskeva seuranta kertoo, että keski- ja suurituloiset valitsevat kohteeksi keskimääräistä useammin pientaloalueen, kun taas pienituloiset ovat muuttaneet erityisesti metroradan varteen. Tätä voisi tulkita niin, että ihmiset, joilla on paremmat taloudelliset mahdollisuudet valita asuinpaikkansa, pitävät pientaloalueita parempina. Tämäkin puoltaisi pientalokaavoituksen lisäämistä, jotta pientuloisten valinnanmahdollisuudet paranisivat.

Toinen hieno ajatus ensimmäisessä ohjelmassa oli kaupunkipientalojen kaavoittaminen Espooseen. Valtuuston käsiteltäväksi ei kuitenkaan tullut yhtään asemakaavaa, jossa ne olisi mahdollistettu. En ole myöskään vireillä olevista kaavoista löytänyt sellaista. Mahdollisia paikkoja kyllä olisi.

Kaupunkipientalon tontin nimittäin löytää asemakaavasta helposti. Se ei ole kovin suuri, se sallii kaksi tai kolme kerrosta ja rakennuksen saa rakentaa kiinni naapurin rajaan. Tonttitehokkuus voi olla varsin korkea. Jos ei saa rakentaa kiinni rajaan, syntyy matemaattinen ongelma. Rakennuksen etäisyyden rajasta tulee olla vähintään neljä metriä – joita on yleensä vaikea käyttää hyödyllisesti. Jotta talo ei olisi kovin kapea, tulee tontin olla leveämpi kuin kaupunkipientalossa. Tällöin taas tonttitehokkuus johtaa siihen, että talosta tulee iso.

Asuntomarkkinoilla on muutamia selkeitä nyrkkisääntöjä. Uusien kerrostaloasuntojen keskikoko on pysytellyt pitkään 60 neliömetrin paikkeilla, kun pientaloissa on taas noustu 135 neliön paikkeille. (Nämä eivät ole aivan tuoreimpia lukuja.) Kynnys kerrostalosta pientaloon on siten aika korkea. Jos tarjolla olisi vaikkapa 70 neliömetrin pientaloja, patoutunutta kysyntää varmasti nousisi esiin. Tähän taas ei päästä, jos kaavoitetaan ns. ympärijuostavia taloja liian korkealla tonttitehokkuudella. Pientaloista tehdään tällaisilla päätöksillä turhan kalliita; jos tämä ei olisi niin älytön seuraus, sitä luulisi kaavoittajien ja päättäjien salaliitoksi pientaloasumista kohtaan.

Käytössä on vielä yksi keino pieniä pientaloja vastaan, joita nyt on esitelty uutuuksina. Asemakaavoissa vaaditaan kahta autopaikkaa jokaista pientaloasuntoa kohti – riippumatta talon koosta. Tontista joudutaan osoittamaan autopaikoiksi melko suuri osa. Ja jos halutaan rakentaa useamman pienen pientalon yhtiö, kaikki puut ainakin joudutaan kaatamaan. Vanhoilla pientaloalueilla on joskus yritetty suojella miljöötä rajoittamalla asuntojen määrää, jotta tontteja ei tarvitsisi parturoida. Yksinkertaisempi ratkaisu olisi liittää autopaikkavaatimus asunnon kokoon.

Kaavoitetuista pientalotonteista vain vähemmistö sopii omakotitonteiksi. Kaupunki säästää katujen rakentamisessa, kun samalla tontilla on suurempi joukko pientaloja. Asukkaan kannalta on eroa sillä, saako ”itsensä näköisen” talon ja oman pihan vai onko vain asunto-osakeyhtiön osakas. Kaavavarannossa ei erotella omakotitontteja muista pientalotonteista.

On toki mahdollista rakentaa pientalo käyttämättä koko rakennusoikeutta. Laajennettavuus tarjoaa joustoa asumiseen ja perhekoon muutoksille. On selvitetty, että omakotitaloissa asutaan keskimäärin 33 vuotta, kun kriteerinä pidetään hetkeä, jolloin viimeinen asuntoon sisään muuttanut lähtee sieltä. Kerrostaloasukas on samassa ajassa ehtinyt vaihtaa asuntoa viidesti (siis omistusasunnossa asuva). Omakotiasukkaiden aikahorisonttiin kuuluu, että myös seuraavaa sukupolvea ajatellaan tontin käyttöä suunniteltaessa. Tämä selittää osaltaan, miksi omakotitonttien varantoa tarvitaan paljon.

Entäpä sitten kuntalaisten itsehallinnon toimivuus kaavoituksessa – vaikuttaako kuntalaisten mielipide? Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa on tällä vaalikaudella käsitelty kuutta pientaloalueen asemakaavaa. Näistä kolme oli vanhan pientaloalueen ensimmäisiä asemakaavoja, kaksi kaupunkirakenteen sisällä olevien alueiden kaavoitusta ja kuudes taajaman reunavyöhykkeellä oleva suurempi alue.

Kaupunkisuunnittelulautakunta äänesti kaikista. Yhtä vanhaa aluetta päätettiin olla kaavoittamatta laisinkaan ja toinen vanha alue palautettiin siten, että rakennusoikeutta vähennettäisiin, vaikka käytetyt tehokkuusluvut olivat puolet normaalista. Äänestyksistä kävi ilmi myös, että lautakunnassa on kaksi jäsentä, jotka johdonmukaisesti olivat hylkäämisen, palauttamisen tai pientalotonttien vähentämisen kannalla. He edustivat vihreää liittoa. Kolmas vihreiden edustaja ei aina ollut samalla kannalla. Käydyssä keskustelussa kaikki ilmoittivat olevansa pientaloasumisen kannattajia. Olisi parempi, jos politiikassa teot ja puheet olisivat samansuuntaisia.

Tulkoon mainituksi, että myös erään osayleiskaavan yhteydessä käytiin äänestys pientaloasumisesta. Valmistelijat olivat merkinneet kolme nykyistä pientaloaluetta merkinnällä, joka tarkoitti niiden säilyttämistä, mutta jättäneet tämän maininnan pois kaavamääräyksestä. Kun lautakunnan enemmistö päätti lisätä sen turvatakseen ettei asemakaavoissa lähdetä muuttamaan niitä kerrostaloalueiksi, vihreiden edustajat äänestivät vastaan.

 

 

sarkijarvi
Kokoomus Espoo

Olen espoolainen arkkitehti. Olen toiminut politiikassa nuoresta pitäen, ja minulla on nyt menossa 46. vuosi Espoon kaupunginvaltuustossa. Tällä vaalikaudella toimin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana. Nuorempana olin myös kansanedustajana 12 vuotta ja neljä vuotta kokoomuksen varapuheenjohtajana. Asun metsässä keskellä Espoota, Kuurinniityssä. Toivon, että kaikki muutkin voisivat asua yhtä hyvässä ympäristössä, ja olen pyrkinyt kankeamaan kaupungin kaavoitusta tähän suuntaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu