Kuka rakentaakaan vuokra-asuntoja
Helsingin seudulla ovat kunnalliset vuokra-asunnot jatkuvasti keskustelussa mukana. Ministerit syyttelevät kuntia ja kunnallispoliitikot toisiaan siitä, että vuokra-asuntoja pihtaamalla työnnetään epämiellyttävät kuntalaiset naapurin puolelle.
Noin puolet vuokra-asunnoista maassamme on toteutettu valtion tuella – joko aravalainalla tai korkotuella. Niissä sovelletaan omakustannusvuokraa, joten kasvuseuduilla ne ovat edullisia ja muualla kalliimpia kuin vapaarahoitteiset vuokra-asunnot. Vuokralaisten valintaa ohjaa valtioneuvoston päätös, joka asettaa suurimmassa asunnontarpeessa olevat jonon kärkeen.
Vuokra-asuntojen rakentaminen ei ole itseisarvoista, vaan tarjonnan tulee olla oikeassa suhteessa kysyntään. Vuokralaiset kun maksavat yhteisvastuullisesti myös tyhjien asuntojen kustannukset. Käyttöaste tulisi pystyä pitämään yli 99 prosentin eli näin suuri osa vuokrista pitäisi panna maksuun. (Jotkut keplottelevat käyttöasteella siten, että korjattavina olevat asunnot eivät sisälly laskelmiin, mutta kyllä niidenkin kulut peritään vuokralaisilta.)
Kumpi sitten on tärkeämpää, uustuotanto vai jo rakennettujen asuntojen määrä? Vastaus on myöntävä eli molemmat. Asunnontarvitsijan kannalta on keskeistä, että vapaita asuntoja tulee haettaviksi, olivat ne sitten uustuotantoa tai vanhasta kannasta vapautuneita.
Erityispiirteenä on ollut, että monet helsinkiläiset kunnallispoliitikot ovat syyttäneet Espoota liian vähäisestä vuokra-asuntotuotannosta. Osmo Soininvaara (vihr.) jopa väitti blogissaan 20.3.2009 Espoon kokonaan lopettaneen sen. Mari Kiviniemi (kesk) puolestaan arvosteli Hesarin 24.11.2009 mukaan, että ”Espoo ja Vantaa lykkäävät sosiaalisen asuntotuotannon Helsingin niskoille".
Helsingin seudulla on solmittu aiesopimus, joka kattaa myös kunnallisten vuokra-asuntojen rakentamisen. Kullekin kunnalle on määritelty tavoite, jolla sen tulee osallistua yhteisen taakan kantamiseen. Sopimuksen toteutumista seurataan, ja ”Espoo on ollut tässä mallioppilas”, kuten asuntoministeri Jan Vapaavuori viime viikolla Uudenmaan maakuntaparlamentissa kehui.
Katsotaanpa sitten tuotantolukuja vähän pitemmältä ajalta. Olen verrannut Helsingin ja Espoon kunnallisten vuokra-asuntojen tuotantoa vuodesta 1991 lähtien kunkin vuoden alun väkilukuun ja summannut näin syntyneet luvut. Vuosina 1991-2008 on rakennettu Helsingissä 29,6 ja Espoossa 36,6 kunnallista vuokra-asuntoa tuhatta asukasta kohti. Prosentteina ero tarkoittaa, että Espoossa tuotanto on ollut yli 23 prosenttia suurempi kuin Helsingissä.
Miksi sitten yllä mainittujen Soininvaaran ja Kiviniemen on ollut pakko tulla julkisuuteen päinvastaisilla väitteillä? Kun matematiikka on näinkin yksinkertaista, valheen jäljet jäävät lyhyiksi. On tietysti mahdollista, että kumpikin uskoo luulemaansa, mutta politiikassa ei niin pitäisi tehdä. Tiedä vaikka uskottavuus katoaisi.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Lähinnä varmaan pimeänä raksaavat baltit tänä päivänä. Tai en ainakaan minä ole koskaan nähnyt raksoilla sellaista varsinaista maahanmuutajaa joita kokoomus on tänne vietellyt jo lähiötolkulla. Tai olempas yhden nähnyt joo, betoniraudoittaja hän on.
Vihreät ovat pääosin kommunistejä, ja muuta vasemmistoa! Soininvaara tosin on yleensä asialinjalla, mutta usein hänelläkin pätkii?
Kiviniemi taas yrittää kerätä sulkia hattuunsa, mutta tässä yksi sulka häviää. Taistelu Vanhasen seuraajasta, käy täysillä Keskustassa! Tällöin taistelun tuoksinassa lentää kipinöitä. Tässä on yksi niistä?
Vuokrattavia yksityisasuntoja pitää olla reservissäkin, se hillitsee asuntojen hintoja. Ja myös jossain määrin vähentää vuokratalojen rakentamista.
Eikö kumminkin pitäisi verrata kunkin paikkakunnan kasvuun eikä väkilukuun? Eli uusien asuntojen tarvehan on se määräävä, ei se kuinka paljon alueella jo on taloja/asukkaita.
Pääkaupunkiseudun vuokrajonoissa olevista noin 80 prosenttia asuu jo seudulla. Lisäksi vuokralaisvalintaperusteita muutettiin jokunen vuosi sitten niin, että muutoin tasavertaisista hakijoista saa suosia oman kunnan asukasta. Kunnalliset vuokra-asunnot rakennetaan siten valtaosin seudun omia asukkaita varten. Maassamuutonkin keskeinen syy on työn perässä muuttaminen, ja säännöllisiä palkkatuloja nauttivat voivat saada valtion tuella rakennetun vuokra-asunnon myös esimerkiksi Satolta tai VVO:lta.
Yksi mahdollinen vertailuperuste voisi olla, kuinka paljon vuokra-asunnon hakijoita on kunnan jonossa. Jonottaminen ei kuitenkaan kerro vielä asunnontarpeesta, ja sama henkilö voi olla useankin kunnan jonossa.
Ruokakuntien pieneneminen on hankaloittanut vuokra-asuntojen rakentamista, koska pienasunnoista on selvästi eniten pulaa. Ei kuitenkaan tunnu houkuttelevalta rakentaa kerrostaloja, joissa on pelkkiä yksiöita ja kaksioita (pientalopuolella tästä ei syntyisi ongelmaa, Kuopiossa on erinomainen esimerkki).
Jokin vuosi sitten Helsingin väkiluku poikkeuksellisesti laski. Jos vuokra-asuntojen rakentamisen tulisi korreloida väkiluvun kehityksen kanssa, tuolloin olisi johdonmukaisuuden nimissä pitänyt purkaa niistä muutama;-)
Jossain määrin mielekäs vertailuperuste olisi myös se, mikä on kaikkien uusien asuntojen ja vuokra-asuntojen välinen suhde ja miten tämä suhde on muuttumassa. Tosin sekään ei kyllä ota huomioon kunkin paikkakunnan erityspiirteitä...
Voi hyvin olla, että sitä aina sopivaa mittatikkua ei löydy, mutta silti huomauttaisin, ettei tuo valitsemasi uutta vuokra-asuntoa/1000 asukasta kohden myöskään ota lainkaan huomioon niitä eroja kuinka "valmis" kunkin paikkakunnan asuntokanta on. Eli on aika tärkeää nähdä, että monenlaisia lukuja joista voi valita, ja lopputulos on paljolti valinnasta kiinni. Tässä suhteessa kritiikkisi oli kyllä vähän harhaanjohtava ja tarkoituksenmukainen.
Helsingin seudun kuntien ja valtion aiesopimuksessa on kuntien vastuut vuokra-asuntotuotannossa määritelty pitkälti niiden koon mukaan. Eli tämä on nyt ikänkuin vallitseva näkemys siitä, miten taakkaa on oikeudenmukaista jakaa. On selvä, että niillä paikkakunnilla, joilla ei ole kysyntää vuokra-asunnoille, ei niitä kannata rakentaakaan. Helsingin seudulla ei sellaista kuntaa kuitenkaan löydy. "Valmista" lähinnä on Kauniainen, koska sinne ei enää mahdu paljon mitään. Sinänsä on tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, että sitten kun kaupunki on täyteen rakennettu, sen kokonaisuus on tasapainoinen ja toimiva.
Vuokra- ja omistusasuntojen suhde on sikäli huono mittari, että siinä ovat mukana myös vapaarahoitteiset vuokra-asunnot. Lisäksi valtion lainoittamasta kannasta osa on jo vapautunut käyttö- ja luovutusrajoituksista (ja muistaakseni vapautuu seudulla usean tuhannen vauhtia vuodessa koko ajan). Tulee pitää mielessä, keitä varten kunnalliset vuokra-asunnot ensi sijassa ovat: heitä, jotka eivät muualta markkinoilta saa asuntoa.
Suomi on köyhä maa, mikä näkyy siinä, että meillä on eurooppalaisen mittapuun mukaan paljon vuokra-asuntoja. Suomalaisista haluaisi asua omistusasunnossa nykyistä huomattavasti suurempi osa. Siksi tähdellisempää olisi antaa parempia mahdollisuuksia omistusasunnon hankintaan kuin pyrkiä vuokra-asuntojen osuuden kasvattamiseen. Aravajärjestelmäkin toimi alkujaan näin: valtio lainoitti edullisia omistusasuntoja, joihin muuttaneet vapauttivat vuokra-asuntoja. Muutamat Euroopan maat ovat nimenomaisesti virittäneet omaa asuntopolitiikkaansa tämän mukaan.
Vuokra-asuminen on pitemmän päälle kalliimpaa kuin omistusasuminen, vähän samasta syystä kuin taksilla ajaminen ja ravintolassa syöminen. Se, mikä asukkaalle näkyy joustavuutena ja helppoutena, tarkoittaa myös riskien ja työn ulkoistamista, millä on hintansa, joka maksetaan ylimääräisenä lisänä vuokrissa. Lisäksi asunto-osakeyhtiöiden ja vuokratalojen kulurakenteessa on eroja, jotka syntyvät vuokralaisten tappioksi asumistavoista, joiden taustalla todennäköisesti on juuri hallintamuotoero (esim. kulutusluvut).
Mielenkiintoista, mutta osaatko kertoa kuinka monta kunnallista vuokra-asuntoa on per tuhat asukasta Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla?
Käsittääkseni vertailet vain kannan muutosta.
Toinen avoin kysymys on tietenkin, kuinka paljon jokainen kaupunki suunnittelee tai on rakentanut "sosiaalista asuntotuotantoa" vaikkapa vuosina 2006-2010?
Syntyperäisenä stadilaisena pidän Helsingin päättäjiä harvinaisen yksinkertaisena populaationa. Tosin mitä muutakaan voi vaatia vanhalta venäläiseltä varuskuntakaupungilta?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia