*

Jouni J. Särkijärvi Yhteiset asiatkin pitää hoitaa kunnolla

Rehellisyyden ja asiallisuuden vastaisku

 

Some-maailma on osoittautunut myrskyisäksi. Valehtelemisesta on tullut uusi muoti, ihmisiä loukataan surutta, identiteettejä varastellaan ja niin edelleen. Yhteiskunta näyttää hampaattomalta näiden ikävien ilmiöiden edessä.

Lainsäädäntöä voitaisiin käyttää paljon nykyistä paremmin suojelemaan kansalaisia. Olisi aivan kohtuullista pyrkiä samaan tasoon kuin printtimediassa, jossa vastuu toteutuu ja väärin kohdeltu saa oikaisunsa ja vastineensa.

Säädösten kanssa pitkään puuhailleena olen pohtinut, mitä kaikkea voitaisiin pykälillä saada parempaan kontrolliin. Tässä muutamia temppuja, jotka pysyvät jo nykyisin käytettyjen turvaamistoimien periaatteissa mutta ulottuisivat digimaailmaan.  

Uudet vehkeet vaativat uudet kujeet

Sosiaalinen media on julkaisuväline siinä missä paperinenkin, mutta samat säännöt eivät päde. Laki on kirjoitettu koskemaan paperiseen julkaisuun verrattavia sähköisiä versioita. Se ei tällöin ulotu nettikeskustelun päävirtaan. Julkaisijan vastuusta ja vastineoikeudesta on säädetty puutteellisesti.

Toinen analogia löytyy sähköverkosta, jonka integriteettiä suojataan tiukasti. Erityisesti oman sisällön tuotanto eli syöttö verkkoon on hyvin rajoitettua. Verkoston sisällön laatua pitää suojata.

Laki koskee vain Suomessa harjoitettavaa julkaisutoimintaa. Virtuaalimaailmassa ei ole relevanttia, missä maassa palvelin sijaitsee. Valtion voi sen sijaan kiinnittää säädökset konkreettisiin elementteihin. Näitä ovat mm. tekijöiden tosiasiallinen fyysinen sijainti, operaattorin juridinen sijainti, palvelua koskevissa sopimuksissa (ml. mainonta) noudatettava laki ja palvelua koskevat verolait.

Netin virtuaalinen häilyvyys tekee myös mahdolliseksi vältellä verotusta. Mainostulojen saattavat kuulua jonkin maan verolainsäädännön piiriin tai sitten ei. Paremman puutteessa niiden perään voisi kysellä se valtio, johon mainokset on suunnattu.

Toimivia ratkaisujakin löytyisi

Sähköisen julkaisemisen määritelmä tulisi laajentaa koskemaan kaikkia tilanteita, joissa tarjotaan julkaisualusta toiselle henkilölle avoimessa tai rajatussa sosiaalisessa mediassa. Rikosoikeudellinen vastuu on tällöin sama kuin printtimediassa. On tärkeää, että avunanto tulee rikoslain yleissäännöksen piiriin.

Suomen lain piiriin kuuluvaksi tulee nettimaailmassa määritellä kaikki tosiasiallisesti Suomessa tapahtuva toiminta sekä Suomen kansalaisen, suomalaisen yhteisön ja suomalaisen säätiön toiminta. Tällöin sisältö olisi ratkaiseva pääteltäessä, mihin maahan sillä olisi voimakkain yhteys. Aika vaikea olisi välttää tulkintaa, jonka mukaan suomen kielen pääasiallinen käyttö tekee julkaisemisesta Suomeen kuuluvaa, olivat tekijät sitten missä Vinkuintiassa tahansa.

Julkaisijan tulee olla juridinen tai fyysinen henkilö, jonka nimi ja yhteystiedot tulevat selkeästi esiin. Julkaisijalta tulee edellyttää, että tällä on rekisteröitynä jokaisen julkaisualustalla esiintyvän henkilön henkilöllisyys ja hänen käyttämänsä nimimerkit.  Toisen henkilön nimen ottaminen omaan käyttöön tulee kieltää, myös kotisivuissa ja sähköpostissa. Julkaisijalta edellytetään vastineoikeuden tarjoamista samalla tapaa kuin printtimediassa. Julkaisijaan taas pitää päästä kiinni viimeistään operaattorin kautta.

Valehteleminen kuuluu sinänsä sananvapauden piiriin, mutta sen motiivit ja sisältö saattavat tehdä siitä rikollista. Vihapuheelle on jo omat pykälänsä, ja niitä voidaan laajentaa. Virtuaalinen lähestymiskielto voisi olla yksi ratkaisumalli; osana rangaistusta tuomitaan jäähylle netin keskustelupalstoilta. Tärkeintä kuitenkin on, että nimimerkin suojasta löydettäisiin aina tarvittaessa kohde poliisitutkinnalle.

Edellä mainitaan osallisuus rikokseen, koska se avaa keinon vaikuttaa nettijulkaisujen talouteen. Mainosten julkaiseminen julkaisualustalla on sen toiminnan rahoittamista. Jos julkaisualustalla rikotaan säädöksiä, voidaan mainostaja vetää vastuuseen, mikä luo tälle intressin seurata digiympäristöä. Vähän vastaavalla tapaa kuluttajat ovat pakottaneet kaupan pitämään huolta siitä, että lapsi- tai orjatyövoimaa ei käytetä eikä luontoa tuhota valmistettaessa kaupan tarjoamia tuotteita. Jokainen ketjun lenkki on tärkeä.

Anonyymi verkko tarjoaa myös tehokkaan suojan rikolliselle toiminnalle. Se on ammattirikollisuuden verkkokauppa.  Viranomaisilla tulee olla lupa ja velvollisuuskin vaikeuttaa ja häiritä anonyymin verkon toimintaa kaikin keinoin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat