Kenen palvelut maksavat eniten
Säästömahdollisuuksia pohdittaessa on hyödyllistä tutustua vertailutietoon palvelujen tuotantokustannuksista suurimmissa kaupungeissa. Näitä on vastikään kerännyt Helsingin tietokeskus. Osittain on kyse kymmenestä suurimmasta kaupungista, osittain kuudesta (six-pack).
Vertailukelpoisuutta heikentäviä tekijöitä ovat mm. sisäisten kustannusten erilaiset vieritysmallit, etenkin sisäiset vuokrat. Muunkielisten lasten osuus lisää päivähoidon ja koulujen kustannuksia. Terveyspuolella osataan ottaa huomioon sosio-ekonomisten tekijöiden vaikutus sairastavuuseroihin, jolloin kustannuksia voidaan verrata laskennalliseen hoidon tarpeeseen.
Vielä pitää muistuttaa siitä, että kustannukset voivat olla aiheellisesti ja tahallisesti keskitasoa korkeampia, esim. jos kirjastojen hankinnat ovat suurempia tai kouluissa on enemmän opetustunteja oppilasta kohti. Ja sitten vertailun tuloksiin.
Sosiaali- ja terveysmenojen nettokustannuksissa selvästi kallein on Helsinki, joka ylittää valtakunnallisen keskiarvon noin 15 prosentilla. Keskiarvon ylitse menevät myös mm. Turku, Kuopio, Tampere ja Vantaa. Espoo käyttää karvan verran alle keskiarvon ja suurista kaupungeista Oulu pääsee vieläkin halvemmalla.
Ikävakioidut terveysmenot noudattavat samaa linjaa. Kallein on Helsinki, seuraavassa ryhmässä viiden prosentin päässä tulevat Kuopio, Oulu ja Tampere sekä toisten viiden prosentin päässä Turku, Espoo, Jyväskylä ja Vantaa. Näissä luvuissa ovat siis kunnan omat sekä sairaanhoitopiiriltä hankitut palvelut. Sairaanhoitopiirien välillä on kustannuseroja, jotka eivät suoranaisesti ole seurausta kuntien toiminnasta eivätkä siten niiden syntejä tai saavutuksia. Terveyskeskusten menot asukasta kohti ovat Helsingissä puolta korkeammat kuin Espoossa ja Vantaalla. Asiakaskäyntiä kohti lasketut menot eroavat toisistaan vähemmän, mutta niissäkin Helsinki on omaa korkeaa luokkaansa.
Lasten päivähoidon kustannusten vertailussa suurimmat erot syntyvät siitä, että joissain kunnissa vanhemmat hoitavat enemmän omia lapsiaan kuin toisissa. Korkea työllisyys johtaa korkeaan päivähoidon kysyntään. Kunnat maksavat erikorkuisia kotihoidon tukia, jotta kotona hoitaminen olisi mahdollista useammalle, mikä taas säästää kunnan kustannuksia kalleimmassa hoitomuodossa eli päiväkodeissa. Lasten määrään suhteutetuissa kokonaiskustannuksissa Helsinki ja Espoo ovat kalleimmat, ja Vantaa seuraa lähellä kolmantena. Jos vertailuperusteena käytetään ns. laskennallista lasta, erottuu Espoon päivähoito kalleudellaan.
Lastensuojelun laitoshoidossa erot ovat suuria. Oulu tuottaa hoitopäivän puolella siitä, mitä Tampere tarvitsee. Espoo on toiseksi kallein. Espoo, Tampere, Turku ja Vantaa hankkivat ostopalveluina edullisempaa hoitoa kuin mitä itse tuottavat. Asiakaskohtaiset kustannukset vaihtelevat välillä 38…54 000 euroon (Oulu-Tampere); hoidon vaikuttavuudesta tämä ei vielä kerro mitään.
Toimeentulotuen myöntämisen perusteet vaihtelevat kunnittain, samoin tuen tarve. Kuuden suurimman kaupungin joukossa omaksi ”anteliaiden” ryhmäksi erottuvat Helsinki, Espoo ja Vantaa, joilla menot saajaa kohti ovat suurimmat. Ero viimeisiin, Ouluun ja Tampereeseen, on yli 20 prosenttia.
Peruskoulun kustannuksista on kaksi vertailua, opetushallituksen ja Helsingin tietokeskuksen. Jälkimmäisen mukaan oppilas tulee maksamaan selvästi eniten Helsingissä. Seuraavina tulevat Espoo, Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu, jotka ylittävät valtakunnallisen keskiarvon. Kiinteistömenoissa on suuria eroja, ja esimerkiksi Oulu käyttää sisäiseen hallintoon kaksi ja puoli kertaa niin paljon kun Lahti. Jälkimmäiset erot saattava syntyä siitä, että rehtori tai johtaja voi olla joka koulurakennuksessa tai sitten niitä voidaan yhdistää hallinnollisesti suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Kouluyksiköt saattavat muutenkin olla keskimäärin erikokoisia: esimerkiksi Espoossa koulut ovat pieniä verrattuna Vantaaseen. Opetushallituksen tilastoissa opetusmenot oppilasta kohti ovat suurimmat Espoossa, ja seuraavina tulevat Lahti ja Oulu. Eniten opetustunteja oppilasta kohti on Oulussa, Tampereella ja Espoossa (six-pack).
Lukioiden nettokustannuksissa opetusmenot ovat suurissa kaupungeissa melko samaa tasoa, paitsi Vantaalla ja Turussa, jossa ne ovat hämmästyttävän matalat. Sisäisen hallinnon menot ovat Espoossa keskitasoa. Kouluruokailuun Espoo käyttää sekä lukioissa että peruskouluissa eniten vertailukunnista. Lukiokoulutusta oppitunteina mitattuina antavat eniten Oulu, Tampere ja Turku (six-pack).
Kaksikielisyys lisää kunnan menoja. Ruotsinkieliset koulut ovat pienempiä, ja taitavat oppikirjatkin olla kalliimpia. Ruotsinkielinen peruskouluoppilas tulee maksamaan Espoolle 12 prosenttia enemmän kuin suomenkielisen koulun oppilas, vaikka maahanmuuttajat ovat pääosin suomenkielisellä puolella. Vastaava ero on oppilaskohtaisten oppituntien määrässä. Lukioissa vastaava ero on kuusi prosenttia.
Kirjastojen nettokustannuksissa asukasta kohti kärjessä ovat Lahti, Tampere ja Espoo. Lainausta kohti kärjessä ovat Espoo, Helsinki ja Turku. Liikunnan ja ulkoilun kustannuksiin menee selvästi eniten rahaa Helsingiltä, jolla onkin paljon urheilulaitoksia. Katsomotilat synnyttävät rakennuksissa muuten paljon sellaisia kustannuksia, joita ei olisi reilua kohdentaa liikuntaan, koska niissä on kyse pelkästään viihteestä, pahimmillaan tekosyystä nauttia roskaruokaa oluen kera. Tampereen ja Oulun perässä tulevat ryppäänä Espoo, Turku, Kuopio ja Jyväskylä.
Nuorisotoimen nettokustannukset asukasta kohti ovat Espoossa alimmat, alle puolet kärjessä olevan Helsingin tason. Eroa korostaa se, että nuorten osuus väestössä on Espoossa selvästi suurempi kuin Helsingissä. Nuorisotoimen tehtäväkentästä ei ole olemassa mitään selkeätä konseptia, jonka vaikuttavuus olisi testattu ja hyväksi havaittu.
Suuruuden ekonomiaa ei löydy
Keskustelussa pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä on käytetty eräänä perusteluna sitä, että tällä tavoin voitaisiin tuottaa palveluja nykyistä edullisemmin. Näin toteutuneiden kustannusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että Helsinki tuottaa keskeiset palvelut yleensä kalleimmalla tavalla. Tähän voi olla muitakin syitä kuin kaupungin suuri koko, mutta ainakin Helsingin organisaatio on pirstaleisempi kuin Espoon.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kuinka osuikaan tänään tämä kirjoituksesi otsake silmään: kenen palvelut maksavat eniten? Minä kysyn samaan hengenvetoon, että miksvarten maksavat?
Olen mielettömän kiinnostunut kustannuksista, kuka tekee, mitä tekee ja mitä se maksaa ja mitä se saisi maksaa..
Elämäntyöni, yhteensä 41,5 vuotta, olen tehnyt kolmen kunnan vanhainkotijohtajana. Eläkkeelle jäin 1.12.2008.
Nyt katselen entisen työmaani viime vuoden tilinpäätöstä. Hoitopäivän hinta, siis sen minkä jäsenkunta joutuu maksamaan asukkaastaan/ pv on edelleen huikean edullinen, verrataan sitä sitten mihin tahansa tämän maan toiseen vastaavaan laitokseen. 80,20 eurolla/netto/ pv ei kovin montaa kotikäyntiä tehdä esim. tähän ihanaan, toimivaan (!!) vanhusten kotona asumisen tukemiseen.Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö kannata vanhusten kotona asumista.
Se on ihan ok niin kauan kun se on inhimillistä ja turvallista. Mutta jonkunsortin valintojen paikka tulee siinäkin vielä joku päivä vastaan. Kuka uskaltaa sanoa, että esim. yksinäisen, jo vähän muistamattomankin, kotonaan kompuroivan vanhuksen hoito ja huolenpito voi tulla edukkaammaksi, jos hänet sijoitetaan 24 tuntiseen hoitolaitokseen, laitokseen, jossa päättäjät ymmärtävät, että henkilökunnan ei tarvitse olla 24 tuntisesti terveydenhuollon maistereita.
Tuo em. hinta pitää sisällään ihan kaiken, koko laitoksen hoidon henkilöstöineen ( johtaja, osastot, keittiö ja talonmies), rakennusten ja laitteiden kunnossapidot, laajan pihan ja tien hoidon pihalta maantielle saakka.
Nyt on tuo entinen työmaani liukunut, kiitos 10 kunnan kuntaliitoksen
uuden suuren Salon syliin. Minäkin. Ennen johdin ihmisiä ja vartioin rahoja, nyt vartioin rahoja ja tarkkailen miten ihmisiä johdetaan. En tiedä onko sopivaa vai sopimatonta, mutta kloonaan, kopioin tähän suoraan tänään aamulla kotisivuilleni kirjoittaman blogin. Se kuvaa hyvin, toivon mukaan kuvaa, missä mennään kunta-ym. muutoksissa.
Blogi alkaa tästä:
Meinas mennä kaffee väärään kurkkuun, kun luki aamun salkkaria:
"Työntekijät keskittyvät työhön, johon heidät on palkattu"!!!
Just joo. Salon kaupungissa Perttelin Kaivolan kaupunginosassa päiväkotilapsille kuskataan nyt ruoka autolla. Ennen vanhaan, viime vuonna se noudettiin käsikärryillä 50 metrin päässä olevasta koulusta. Nyt tämän uuden kuljetuksen peruste lehtitiedon mukaan on, että henkilökunta keskittyy siihen työhön, johon se on palkattu ja että lasten etu on, että henkilökunta on paikalla koko ajan.
No voivoi sentään. Herää kysymys et eivätkös ne lapset enää ulkoilekaan? Minä pistäisin henkilöstölle ja pikkuisille vaatteet niskaan, ottaisin kottikärryt käteen ja hakisin sen ruoan yhdessä lasten kanssa. Siinä olisi yhdessä tekemisen maku ja ulkoilu samassa paketissa.
Uusi Salo on uusi Salo. Eipä taida tämä juttu olla ainut sen hölmöilyistä!
..blogi loppui
--
Minä olen pitkin matkaa peräänkuuluttanut tälle alueelle hyvää henkilöstöhallintoa, hyvää johtamista ja kustannuksiin suoritehintoja ja vertailuja mitä muualla mikäkin maksaa. Mutta jos esim. tämmöisellä johtamisella kuin mitä tuo lasten ruokakuljetuskin nyt esimerkillään kertoo
saadaan näin huikea lopputulos niin ei tartte ihmetellä jos kustannukset karkaavat käsistä.
Meillä on aivan liikaa tässä maassa painotettu ihmisten nimikkeitä ja titteleitä, ikäänkuin se olisi joku mittari osaamisesta ja tehokkuudesta. Keittiöläinen tekee keittiötyöt, siivoojaa siivoaa, hoitaja hoitaa jne. Eihän kotonakaan kenelläkään mitään apulaista erikseen ole. Itse siellä on kotiaskareensa junailtava.Tuo Perttelin malli on minusta aivan kamala. Kamala malli lapsillekin. Eikö kuka tahansa päiväkotityöntekijä voi sitä ruokaa edelleenkin vanhan mallin
mukaan siirtää ja tuoda. 50 metriä ja vaude mitkä kustannukset. Kustannuksia monella tasolla. Ympäristökin saa autokyydistä osansa.
Täällä ovat nyt ihmiset olleet karvat pystyssä kun uusi kaupunginjohtaja on kiinnostunut vietnamilaisista, ts. hakisi työntekijöitä tulevaisuuteen.
Taitaa seuraavina päivinä vietnaminlööpit hukkua tähän pertteliläisten ruokahölmöilyyn.
Miskvarten entinen työmaani oli edullinen, vaikka siellä hoidetaan
terveyskeskusvuodeosastotasoistakin väkeä? Siksvarten, että henkilöstö, joka eniten maksaa oli organiseerattu mahdollisimman tehokkaasti ja kaikki tekevät vähän kaikkea. Jos esim. talonmies on pois niin osaavat ne hoitajatkin jätesäkin kottikärryillä takapihalle kuljettaa. Eipä varmaan ole kukaan vielä huomannut, että siihen voisi uudelta Salolta tilata kuljetuspalvelun. Pitääpä hihkaista henkilöstölle, kun sinne seuraavan kerran poikkean.
Pitäiskö vielä joku yhteenveto laittaa? Enpä taida muuta sanoa kuin, että kustannusten vertailu on tarpeen, mutta samaan syssyyn pitäisi niiden kohteiden, joissa kustannukset ovat korkeita, penkoa syytkin esille. Miksvarten juuri meillä on kallista? Mitä joku toinen kunta tekee, kun se hoitaa saman jutun edukkaammin. Tehokkuutta kaipaan, mutta jos päättäjillä ei ole kokonaisuuden tajua ja hallintaa, niin lopputulos on mitä on.
Tulipa vuodatus!
Näinhän asia on: jokaisessa kunnassa pitää tietää, mistä kustannukset muodostuvat ja miksi joku toinen kunta tuottaa palvelun halvemmalla. On tärkeätä, että kustannusten vertailtavuutta parannetaan.
Olin edellisen valtuustokauden sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja. Kiinnitin huomiota siihen, että aina silloin tällöin tupsahti esiin "moniammatillinen yhteistyö". Yhteistyö tuntuu aina hyvältä, mutta tämä tarkoitti todellisuudessa, että sosiaalisektorilla koulutetaan ihmisiä kapeisiin ja elävästä elämästä irrallisiin ammattikuviin. Pahimmillaan tarvittiin viisi spesialistia pöydän ympärille auttamaan yhtä ihmistä elämään omaa elämäänsä.
Sekä kustannusvertailujen että koulutuksen osalta olisi voinut toivoa, että sosiaali- ja terveysministeriö hoitaisi leiviskänsä, mutta se on nähtävästi kaivettu syvälle maahan.
Ateriapalvelujen järjestäminen on kinkkisempi kysymys. Vanhassa mallissa jokaisessa päiväkodissa, koulussa ja muussa laitoksessa oli oma valmistuskeittiönsä ja henkilökuntansa. Tämä ei ollut järkevää resurssien käyttöä, etenkin kun keittäjä oli keittäjä koko päivän eikä vaihtanut roolia kun ruokailut oli hoidettu. Keskitetty ruuan valmistus on periaatteessa edullisempaa, joskin se asettaa rajoituksia ruokalistalle. Eikä kunnan tarvitse välttämättä tehdä ruokaa itse, vaan sen voi hankkia joltakulta toiselta.
Vanhustenhoidossa tärkein kehittämismahdollisuus piilee siinä, että Suomessa on perinteenä makuuttaa vanhuksia. Kolme viikkoa sängyssä tarkoittaa, että vain harva pystyy enää siitä nousemaan normaaliin elämään. Voisimme luopua neljästä viidesosasta vanhusten petivuorokausia, jos kuntouttaisimme yhtä määrätietoisesti kuin muissa OECD-maissa. Vanhuksillekin tämä avaisi uuden elämän. - Tämä on muuten esimerkki laadullisesta muutoksesta, joka ei käy ilmi vertailtaessa hoitovuorokausien hintoja. Pitää osata vertailla myös hoitojaksojen pituutta ja esim. kuntoutukseen panostamista.
Jaahas! Tuli tämmönen kommentti!
Ilmeisesti selitin asiani huonosti.
Minä en puuttunut siihen tehdäänkö ruokaa ja jos tehdään niin missä.
Tässä tapauksessa, minun esimerkissäni oli kyse kuljettamisesta. Sitä ihmettelin ja ihmettelen edelleen.Vai onko Sinusta kokonaistaloudellisesti edullista, kustannuksia säästävää, tehokasta, että kuljetusauto ajaa yli 10 km:n päästä, pakkaa ruoan laatikkoon, kuljettaa sen 50 metrin matkan, kuljettaa vielä kävelytietä pitkin ja 1,5 tuntia etuajassa. Haloo! Tätäkö Sinä kannatat?
Toinen asia: vanhustyö.Minä tiedän mitä se on. Tiedän myös millaiseen hoitoon ja kuntoutukseen vanhainkodit pystyvät. Suomalaisten vanhainkotien taso on erittäin hyvää, mutta kun sitä lähtevät johtamaan terveydenhuollon maisterit, jotka eivät ymmärrä sosiaalipuolesta yhtään mitään niin vanhainkodeista tulee alta aikayksikön tehottomia terveyskeskuksen sivuosastoja.
Olen vanhainkoteja nähnyt sekä kotimaassa että ulkomailla. Jos Sinulla on se käsitys, että suomalainen vanhainkotimaailma makuuttaa vanhuksia, niin olet ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Pikkuviisitin minun entisestä työmaastani saat kun googletat: pysähdykajalakodissa.
Tietenkin ruokapalvelun tulee toimia siten, että ruoka on nautittavissa oikeaan aikaan oikeanlämpöisenä. Koska ruokailuajat ovat suunnilleen samat kaikkialla, osaan paikoista ruoka tulee etukäteen. Se on sitten logistiikan osaamista, että jakelureitit ovat järkevät. Se, että Salossa on jossain järki kateissa, ei tee itse ruokapalvelun kokonaisuuden rationalisoinnista vastustettavaa. Lämpimän ruuan jakelu kuuluu myös vanhusten kotipalveluun, ja se on mahdollista saada toimivaksi.
Kunnat ovat muuttaneet ruokapalvelukeskuksiaan liikelaitoksiksi. Tämä on sikäli parantanut niiden palvelutasoa, että tällöin joudutaan sopimaan tarkoin palvelun yksityiskohdista.
Suomessa on tilastojen mukaan vanhusten vuodepaikkoja erilaisissa laitoksissa (vuodeosastot, hoitokodit, vanhainkodit) noin kuusi kertaa niin paljon kuin OECD-maissa keskimäärin. Samojen tilastojen mukaan neljä viidesosaa Suomen hoitopäivistä tulee yli yhden kuukauden hoitojaksoista, joita muissa maissa ei juurikaan ole. Tuskin suomalaiset kuitenkaan ovat näin erilaisia.
Vanhustenhoidon onnistumisen kannalta on sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen kunnassa hyvä ratkaisu. Tällöin vanhuksia ei pallotella sektorilta toiselle, vaan koko hoito- ja kuntoutusketju pystytään järjestämään ilman hallinnollisista rajoista aiheutuvia ongelmia. Tähän tarvitaan sellaista geriatrian osaamista, joka on parhaimmillaan siihen erikoistuneilla lääkäreillä.
Espoossa saneerataan Puolarmetsän sairaala siten, että siitä tulee itsenäisen elämisen ja asumisen yksikkö, jonka viereen tulee uusi kuntoutussairaala. Tämä on mielestäni se suunta, johon vanhustenhuoltoa tulee kehittää, jotta se on kunnossa sitten kun minä ehkä sen palveluja tarvitsen.
"Tämä on mielestäni se suunta, johon vanhustenhuoltoa tulee kehittää, jotta se on kunnossa sitten kun minä ehkä sen palveluja tarvitsen."
Mitä suurempi yksikkö ja mitä laajempi tuotantoketju sitä huonompaa yksilöllistä palvelua saadaan, etenkin kun samalla haluaa tuottaa halpatavaraa eikä laatutavaraa. Pitäisikö Te tutustua hieman ruohotasolla vanhustenhuoltoon ja ruokajakeluun ennen kun kantapään kautta joudutte sitä kokeamaan. Voitte muutenpahasti yllättyä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 5 kommenttia