Espoossa tutkittu matkoja

Keskusrikospoliisi kertoo siirtäneensä syyteharkintaan esitutkinnan, joka koskee Espoon teknisen ja ympäristötoimen toimialajohtajan matkoja. Hänen ohellaan myös kaupunginjohtajaa epäillään lahjusrikkomuksesta. Asiakirjat eivät ole julkisia, joten niiden sisältöä ei voida tässä käsitellä.

Kyse on ilmeisesti huolimattomuudesta, mahdollisesti huolettomuudestakin. Huolimattomuus tarkoittaa, että paperit eivät ole kunnossa; huolettomuus sitä, että yhteydenpito ulkopuolisiin vaikuttajiin ei ole pysynyt hyväksyttävän rajoissa.  

Erilaiset yrittäjät ja eturyhmät ottavat usein yhteyttä kunnan ja valtion virkamiehiin ja luottamushenkilöihin. Tässä ei ole mitään väärää: etujärjestöjen tehtävänä on vaikuttaa jäsentensä puolesta. Tässä mielessä tarjotaan informaatiota, johon saattaa yhdistyä ruokintaa ja matkailua. Erityisesti Lapilla tuntuu olevan informaation perille menoa edistävä ympäristövaikutus.

Eri toimijoiden ja toimintojen tunteminen on hyödyllistä julkishallinnossa toimiville. Joskus siihen on velvollisuuskin; esimerkiksi kunnan edustajan tulee osallistua sen yhteisön strategiaseminaareihin, johon hänet on nimitetty, vaikka ne pidettäisiinkin ulkomailla.

Espoon tapauksessa on poliisin mukaan tutkinnassa on ollut kyse 17:stä matkasta ja muusta tilaisuudesta.

Esteellisyyden välttämiseksi kunta ei anna muiden maksaa virkamiestensä matkoja ja kestityksiä. Matkalle lähtijä pyytää esimieheltään matkamääräyksen, jossa kunta merkitään matkan maksajaksi. Matkan jälkeen tehdään vastaava matkalasku, jonka esimies tarkastaa ja hyväksyy maksettavaksi. Ylimmillä virkamiehillä on hyvät sihteerit, jotka pitävät huolen siitä, että laiminlyöntejä ei synny.

Järjestelmässä voi kuitenkin olla aukkoja. Matka ja siitä seuraava jääviys voivat kehkeytyä myös lomien aikana, ja tuolloin saattaa matkamääräys jäädä hankkimatta.

Toinen ongelma koskee matkalaskuja ja erityisesti sähköistä matkajärjestelmää. Matkalaskulla saadaan vain hyväksyntä tiettyjen menojen maksamiseen; se ei vielä tuota varmuutta siitä, että kaikki niitä koskevat laskut myös ovat saapuneet. Joskus järjestäjä on koonnut matkan paketiksi ylläpitoineen omissa edustustiloissaan; tällaisesta matkasta tiedetään joskus olleen vaikea saada kinutuksi laskua, joka kattaa kaiken. Matkalaskun hyväksyjä ei käytännössä millään pysty valvomaan, että sellainen tulee, ellei itse järjestelmä siitä muistuta.

Sitten on vielä tämä paholaisen keksintö, työnantajan antama taksi- tai luottokortti. Sähköisessä kirjanpidossa niitä koskevat laskut tulevat helpolla hyväksyntään ilman alkuperäisiä menotositteita, jotka kortin käyttäjän tulee toimittaa kirjanpitoon. Koska maksun saajan oikeus suoritukseen on todennäköisesti kiistaton, lasku pitää hyväksyä ajoissa. Viivästyskorkoja ei sovi ottaa maksettaviksi vain siitä syystä, että talon sisäiset kuitin tulevat vasta jälkijunassa. Näin syntynyt hyväksytty lasku ei kuitenkaan täytä vielä kirjanpidon tositteelta edellytettäviä vaatimuksia: siitä ei käy ilmi, mitä menot yksityiskohtaisesti sisältävät ja miten ne liittyvät yhteisön toimintaan. Kuka siis ajoi milloin ja minne, kenelle tarjottiin päivällinen, mitä ostettiin ja miksi.

Juridisesti oikea menettely olisi, että laskun hyväksyjä kirjaa tällöin hyväksynnän yhteyteen kommentin, jonka mukaan menojen asiatarkastusta ei ole voitu suorittaa alkuperäisten menotositteiden puuttumisen tai muun puutteellisuuden vuoksi. Jouduin näin tekemään lukemattomia kertoja toimiessani itse ministeriön ylijohtajana, enkä varmastikaan saanut kaikkia puuttuvia kuitteja edes jälkikäteen nähtävikseni. Näiltä osin tulisi vielä merkitä selittämättömät maksut saataviksi luottokortin käyttäjältä, koska tätä ne ennen asianmukaisen tilityksen esittämistä ovat. Viime kädessä ne tulisi periä takaisin, vaikka se tuntuisikin kuinka piukkapipoiselta tahansa.

Ei olisi kovin ihmeellistä, jos jokin yllä oleva aukko olisi jäänyt paikkaamatta Espoossa, mutta ei myöskään hyväksyttävää.

Esteellisyyden syntyminen ei kuitenkaan riipu pelkästä muodollisesta juridiikasta. Vanhan sanonnan mukaan kylmä voileipä ja lämmin olut eivät ole korruptiota, mutta lämmin voileipä ja kylmä olut voivat olla. Sallitun ja kielletyn välillä on näkymätön raja, jota ei ole oikeuskäytännössä juurikaan paalutettu.

Matkamääräyksen antaja joutuukin aina harkitsemaan, voisiko matkasta syntyä tosiasiallinen jääviys, vaikka se itse maksettaisiinkin. Jos ulkopuolinen kutsuu ison päällikön kerran vuodessa rapuja syömään, ei kohtuus vielä ylity. Yhteisen matkan järjestäminen pari kertaa vuodessa saattaa taas jo pian synnyttää ulkopuolisen kannalta epäilyn virkamiehen tai luottamushenkilön jääviydestä. Esimiehen pitää osata sanoa ”ei” silloin kun yhteydenpito etutahon kanssa käy liian tiiviiksi. Informaation kulkeminen ei välttämättä edellytä kestityksen vastaanottamista.

Julkisuuteen tulleissa tiedoissa kerrotaan selvityksen koskeneen Espoon tapauksessa 125 matkaa kahdeksan vuoden aikana. Työnantajalle matkan suurin kustannus saattaa olla työntekijän poissaolo työpaikalta. Mitä korkeampi virkamies, sitä tiukempi pitäisi olla harkinnan kullekin matkalle osallistumisen tarkoituksenmukaisuudesta.

TV:stä tuttu etsivä Columbo teki aina lähtiessään vielä yhden viattoman kysymyksen, ikään kuin se olisi juuri juolahtanut mieleen. Missä siis olivatkaan Espoon kaupungin johtavat juristit ja sisäinen valvonta, kun kaikki tapahtui?

Toinenkin kysymys jättää aprikoittamaan. Näin viime syksynä valtuutettu Kurt Bymanin kokoaman aineiston, jonka hän oli pyyntöjensä perusteella saanut kaupungilta. Sen pohjalta jäi paljon enemmän asioita ilmaan. Kaupungin velvollisuutena olisi kuitenkin ollut toimittaa kattavat vastaukset valtuutetun kysymyksiin, jotka hän on luottamustehtävää hoitaessaan esittänyt. Julkisorganisaatiossa täytyy olla määriteltynä, kenellä on oikeus antaa kielteinen vastaus tietopyyntöihin. Onko joku jättänyt antamatta pyydettyjä tietoja, ja kenellä on tästä vastuu?

Asian jatkokäsittely on sikäli yksinkertaista, että näytöstä ei voi tulla ongelmaa. Paperit joko ovat kunnossa tai sitten eivät. Suurin hankaluus Espoolle voi tulla siitä, että jos lahjontarikkomus vahvistuu, vireillä olevia asemakaavoja saattaa palata käsittelyn alkupisteeseen. Joskus aiemminkin on jälkikäteen havaittu esteellisen osallistuneen päätöksentekoon, ja näin siinä on käynyt.

Toivottavasti muissa Suomen kunnissa ja muuallakin julkishallinnossa herätään nyt tarkistamaan, miten omat systeemit toimivat. Edellä selostettuja aukkoja löytyy varmasti, ja ne on parempi löytää itse eikä odottaa keskusrikospoliisia.